Yleinen

Henry Chinaski muistelee: Kuinka tutustuin Verihuorma Boxingiin

01.11.2015, teamnarcwear

Kukaan ei kysynyt mitään ja silti aivoissani alkoi kuulua raksutusta. Se saattoi tosin olla myös kiuas mikä lämpeni seinän takana mutta joka tapauksessa tuona iltana lokakuun lopussa, yksin pannuhuoneessa, aloin muistella. Miten oikein tapasin HORMIBOXINGIN? Miehen joka yritti ajaa lavanostimella kehään Myllylän jäähyväisottelussa Reisjärven työväentalon liikuntasalissa. Miehen joka esiintyi niin usealla nimimerkillä että Vorströmin Miikka päätti varuiksi bannata kaikki ip-osoitteet ja värvätä neljännen moderaattorin foorumilleen.

Tämä kysymys ei ollut yksinkertainen eikä minulla ollut paljoa aikaa miettiä vastausta. Professori oli tulossa saunomaan ja otsalampun patteri riitti enää yhteen keikkaan liiterille ja takaisin. Edeltäjäni tässä talossa jäi juuri tuolle matkalle. Pysyvästi. Päätin kuitenkin yrittää vastata tähän kysymykseen:

Olin tasoittamassa järeää kankaista kirkkaalla viinalla White Ladyn terassilla kun puhelimeni soi. Soittaja esittäytyi Edis Tatliksi mutta näin tämän bluffin läpi. Tiesin että linjoilla on Vanteen Jarskin kavereita, lauttasaarelainen bussikuski joka joutui esimiestensä puhutteluun onanoituaan ratissa linjalla 69.

Vuorokautta myöhemmin olin matkalla asuntooni, asuin niihin aikoihin siivouskomerossa Viidennellä Linjalla. Se oli myyty minulle kalustettuna yksiönä. Nuori suomenruotsalainen naisystäväni oli käsikynkässä ja uskoi n. puolet paskapuheistani jotka surullista kyllä olivat pääosin totta. Puhelin soi jälleen mutta tällä kertaa sieltä kuului pelkkää huohotusta, tuoppien kolinaa ja humalaista ölkötystä. Priorisoin asiat, jätin muijan seisomaan Karhupuistoon ja otin suunnan ROSKAPANKKIIN.

Tunnistin alitajuisesti VERIHUORMA BOXINGIN, hän oli HSL:n virka-asussa edessään iso kolmostuoppi jäillä. Nyökkäsin lyhyesti ja kolmannen tuopin kohdalla aloimme puhua. Puhuimme muistaakseni Tolvasen Jaren takista ja Halmeen Japanin urasta. Keskustelussa ei varsinaisesti ollut mitään sisältöä, se ei alkanut mistään, ei antanut kummallekaan mitään eikä se tainnut edes päättyä mihinkään. Korkeintaan hämmentyneeseen hiljaisuuteen.

Suomenruotsalainen nainen pysyi kuvioissa mukana lähemmäs kaksi vuotta eli yli neljä kertaa sen mitä edelliset haastajani. Mutta kohtalokas virhe johon hän kompastui sai alkunsa tuona päivänä.

Seuraavan kerran kohtasimme Kymengymin Pyhäin Miesten Päivän juhlavastaanotolla. Olin pukeutunut Mäntäkenraali Mäntyseksi, HORMIBOXING Max Schmelingin haamuksi. Huomautin että hän näytti enemmänkin Jack Dempseyn haamulta ja tästä alkoi vuosia kestänyt kylmä sota.

Vanteen kanssa seisoin kerran kasvotusten liikennevaloissa. Kävelimme epähuomiossa liikennevaloissa päin toisiamme eikä kumpikaan väistänyt. Tiukkaa tuijotusta kesti hetken ja valo ehti vaihtua punaiseksi. Jarski käänsi päätään ja juoksi suoraan bussin alle. Bussin numero 69.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *